Suuri päivä on koittanut. EU-parlamenttivaalien ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä. Nyt on mahdollista esittää konkreettiset kiitokset puolueillemme ja heitä edustaville kanssa sisarillemme ja -veljillemme.
Mistäkö kiittäisimme? Asioittemme hyvästä ja vastuullisesta hoitamisesta, luonnollisesti. Auvoisita tulevaisuudennäkymistämme, taloutemme hyvästä tilasta, sosiaali-ja terveysalan laadukkaasta ja kehittyvästä palvelutasosta, yli 300 000 työttömästä joiden määrä on vasta kasvunsa alussa, teollisuutemme murenevasta perustasta, ulkomaisille sijoittajille luovutetusta kansallisomaisuudestamme… Sanalla sanoen kaikesta.
!
Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että juuri nyt ei olisi kiitoksen paikka, saattaisit haluta protestoida? Se käy helposti jos käyt äänestämässä. Ja kirjoitat vaalilippuusi vaikka:
JOKU MUU
Se on ainoa reaalinen keino saada aikaan muutos EU-parlamentissa. Muutos Suomen eduskunnassa tulee tavallaan kaupan päälle. Perustelen miksi.
!
Vaalituloksen muuttuminen vaaleista seuraaviin edellyttää sitä, että äänestäjät toimivat eri tavalla kuin aikaisemmin. Muutokset kun ovat oireellisesti kuitenkin olleet sen verran suuria, että pelkillä uusien äänestäjien määrällä niitä ei selitetä. Eikä niitä selvitetä myöskään politiikan kartalla mahdollisesti tapahtuneilla muutoksilla. Äänestysaktiivissudella voi toki olla vaikutus. Mutta miksi? Miksi äänestää toisella tavalla kuin ennen? Päätä itse.
Kumpi on todennäköisempää:
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytyväinen nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
* äänestäjä vaihtaa koska on tyytymätön nykyiseen henkilöön/puolueeseen?
Kumpi on todennäköisempää:
* vaihtaja on sitä oikeaa henkilöä/puoluetta etsivä äänestäjä?
* vaihtaja on jo riittävästi vaihtanut ja tuloksen nähnyt, tai muuten vaan syrjäytynyt?
Kumpi on todennäköisempää:
* nukkuu tyytyväisyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut” ?
* nukkuu tyytymättömyyttään, ajatuksella ”hoitakoon muut”?
Voisiko olla niin, että vasta vaali vaalilta äänestäjälle vähitellen selviää, että äänestämällä ei maassamme mikään äänestäjän kannalta muutu? Henkilöt vaihtuvat, puolueet vaihtuvat, mutta asiat etenevät yhä sakeammassa suossa? Puolue-eliitin määrää ja palkkoja lisätään, samalla kun äänestäjälle tärkeitä asioita leikataan ja palveluja huononnetaan? Vaalista toiseen. Eduskuntavaalien jälkeen esimerkiksi ensimmäinen tehtävä päätös on puoluetukien roima korottaminen. Voisiko löytyä uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon?
Mielestäni ei löydy, jos äänestäjät toimivat samalla tavalla kuin aina ennen. Siis tavalla, jolla ehdokkaiden asettajat toivovat heidän toimivan. Siis tavalla, että he korkeintaan äänestävät toista henkilöä/puoluetta kuin aikaisemmin. Että sillä tavalla ei ole mahdollista saada todellisia muutoksia aikaan, ovat aiemmat vaalit opettaneet.
No voisiko sitten löytyä todella uusi tapa vaikuttaa asioiden hoitoon? Saada aikaan todellinen muutos?
!
Kirkkoveneen vastaus on ehdottomasti Kyllä
.
Liikkuva äänestäjä. Valitse uudella, luovalla tavalla. Sitä ei kukaan hoida puolestasi.
Käy äänestämässä.
Jätä mitättömäksi julistettava äänestyslippu. Ruksattu. Piirretty. Kirjoitettu. Mutta ei numeroita.
Mutta äänestä viimeistään EU-parlamenttivaaleissa 7.kesäkuuta 2009. Älä nuku.
Kirkkoveneen ja Ruksiliikkeen vaaliliitto.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Totaly pissed off
Täytyy myöntää, että minua häiritsee suunnattomasti tapa, jolla EU-vaaleja tällä hetkellä kommentoidaan. Tulee tunne, että olipa kyse siitä ketkä tanssivat Tahtien Kanssa, tai siitä ketkä Tarttuvat Mikkiin, tai siitä kuka seuraavaksi poistetaan ties mistä, että sama pätisi myös EU-vaaleihin.
Kampanjoita ja ehdokkaita arvostellaan kaiken muun, paitsi ei niitten asioiden kannalta, joilla olisi merkitystä. Toisaalta kuinka voisimme edellyttää, että kansalaiset osaisivat kiinnittää huomionsa olennaiseen? Eihän olennainen ole ollut isossa huudossa menneinä vuosia. Eikä ole edelleenkään.
EU-vaaleissa ei kuitenkaan ole kyse Tosi-TVstä, ei missikisoista, jäätanssista ei edes Euroviisuista. Kyse on siitä keille henkilöille/puolueille haluamme antaa valtakirjan hoitaa puolestamme EUn yleisiä ja yhteisiä asioita. He eivät ole siellä myöskään hoitamassa meidän etujamme. He ovat huolehtimassa, että myös meidän näkemyksemme otetaan huomioon kokonaisuuden päätöksenteossa. EU-parlamenttikaan kun ei ole etujärjestö, laajalle levinneistä päinvastaisista käsityksistä huolimatta.
Muista siksi, edes sinä äänestää vastuullisesti. Vaihtoehtona myös Kirkkovene. Mutta käy äänestämässä.
Kampanjoita ja ehdokkaita arvostellaan kaiken muun, paitsi ei niitten asioiden kannalta, joilla olisi merkitystä. Toisaalta kuinka voisimme edellyttää, että kansalaiset osaisivat kiinnittää huomionsa olennaiseen? Eihän olennainen ole ollut isossa huudossa menneinä vuosia. Eikä ole edelleenkään.
EU-vaaleissa ei kuitenkaan ole kyse Tosi-TVstä, ei missikisoista, jäätanssista ei edes Euroviisuista. Kyse on siitä keille henkilöille/puolueille haluamme antaa valtakirjan hoitaa puolestamme EUn yleisiä ja yhteisiä asioita. He eivät ole siellä myöskään hoitamassa meidän etujamme. He ovat huolehtimassa, että myös meidän näkemyksemme otetaan huomioon kokonaisuuden päätöksenteossa. EU-parlamenttikaan kun ei ole etujärjestö, laajalle levinneistä päinvastaisista käsityksistä huolimatta.
Muista siksi, edes sinä äänestää vastuullisesti. Vaihtoehtona myös Kirkkovene. Mutta käy äänestämässä.
tiistai 12. toukokuuta 2009
Puolue ei ole etujärjestö
Missä määrin kansalaisten kuvaan politiikasta ja poliitikoista vaikuttaa epäselvyys politiikan roolista yhteiskunnassa? Tämä tuli mieleeni kun kommentoin erästä artikkelia tuolla Aamulehden blogilla.
Tiedän toki, että erityisesti Kepulit, Demarit ja RKP kokevat tärkeäksi ajaa valtion- ja kunnanhallinnossa äänestäjikseen kokemiensa kaikenpuolista etua. Ne ilmeisesti kokevat olevansa ”jäsentensä/äänestäjiensä” etujärjestö hallinnon sisällä? Ainakin siis näitä puolueita edustavat ovat silloin ensisijassa ”siltarumpupoliitikkoja”.
Sekö on politiikan tarkoitus? Etsiä kaikessa etua jäsenilleen? Ainakin minä olen eri mieltä. Enkä toivottavasti ole ainoa. Valtuuttamamme henkilöt edustavat kaikkia meitä. Ja valtuutus koskee hoitaa valtuuttamanamme valtion tai kunnan asioita, ei omien asioita.
Emme me tarvitse Arkadianmäellä, emme yhdenkään kunnan- tai kaupunginvaltuustossa, emmekä erityisesti valtioneuvoston linnassa etujärjestöjä emmekä niiden edustajia. Siellä ei ole niiden paikka. Mainitsemissani paikoissa tarvitsemme henkilöitä, jotka olemme valtuuttaneet hoitamaan yleisiä ja yhteisiä asioitamme. Emme henkilöitä, jotka valvovat vain tai ainakin kokevat ensisijaisesti valvovansa lähinnä edustamansa puolueen jäsenten etuja.
Kuka hoitaa meidän, Suomen, valtiomme tai kuntiemme asiaa? Keneen äänestäjä voi luottaa?
Kuinka moni poliitikoista ymmärtää eron? Siis ihan oikeesti?
Ei todellakaan ole ihme, että poliitikkojen ja politiikan maine on vuodesta vuoteen huonontunut. Ja ennen kuin poliitikkomme havaitsevat etujärjestön ja poliittisen puolueen eron, huononeminen jatkuu.
Tiedän toki, että erityisesti Kepulit, Demarit ja RKP kokevat tärkeäksi ajaa valtion- ja kunnanhallinnossa äänestäjikseen kokemiensa kaikenpuolista etua. Ne ilmeisesti kokevat olevansa ”jäsentensä/äänestäjiensä” etujärjestö hallinnon sisällä? Ainakin siis näitä puolueita edustavat ovat silloin ensisijassa ”siltarumpupoliitikkoja”.
Sekö on politiikan tarkoitus? Etsiä kaikessa etua jäsenilleen? Ainakin minä olen eri mieltä. Enkä toivottavasti ole ainoa. Valtuuttamamme henkilöt edustavat kaikkia meitä. Ja valtuutus koskee hoitaa valtuuttamanamme valtion tai kunnan asioita, ei omien asioita.
Emme me tarvitse Arkadianmäellä, emme yhdenkään kunnan- tai kaupunginvaltuustossa, emmekä erityisesti valtioneuvoston linnassa etujärjestöjä emmekä niiden edustajia. Siellä ei ole niiden paikka. Mainitsemissani paikoissa tarvitsemme henkilöitä, jotka olemme valtuuttaneet hoitamaan yleisiä ja yhteisiä asioitamme. Emme henkilöitä, jotka valvovat vain tai ainakin kokevat ensisijaisesti valvovansa lähinnä edustamansa puolueen jäsenten etuja.
Kuka hoitaa meidän, Suomen, valtiomme tai kuntiemme asiaa? Keneen äänestäjä voi luottaa?
Kuinka moni poliitikoista ymmärtää eron? Siis ihan oikeesti?
Ei todellakaan ole ihme, että poliitikkojen ja politiikan maine on vuodesta vuoteen huonontunut. Ja ennen kuin poliitikkomme havaitsevat etujärjestön ja poliittisen puolueen eron, huononeminen jatkuu.
maanantai 11. toukokuuta 2009
Äänestämisen vaikeus
Aloitin blogaamisen myös Aamulehden blogeilla nimellä Eagles fly singly. Ja pitihän sitä, näin vaaliaikaan puffata vähän Kirkkovenettä. Saalis tähän mennessä: kolme tai neljä kommenttia, ei tosin omalla sivullani. Enemmistö negatiivisia tai ainakin varauksellisia. Piti oikein alkaa pohtia tavalliselle kansalaiselle mahdollista vaalikäyttäytymistä.
Voit joko äänestää tai jättää äänestämättä. Jos päätät nukkua, hyviä unia. Kuulut todennäköisesti suomalaisten enemmistöön.
Mutta jos päätät äänestää, voit joko äänestää numeroa tai jättää mitätöitävän äänen. Jos äänestät numeroa, hyvä on. Jos jätät mitätöitävän äänen kuulut todennäköisesti niitten suomalaisten enemmistöön, jotka äänestivät.
Jos äänestät numeroa sinun on vielä päätettävä, mitä numeroa. Jos valitset oikein saatat kuulua siihen enemmistöön, joka äänesti juuri tuota numeroa.
Olisiko päätöksenteko todella näin yksinkertaista? Taitaa olla.
Miksi niin moni meistä vierastaa ajatusta äänestää, mutta äänestää mitätöntä eli ”tyhjää”? Siis jos valittavissa ei ole ketään, jota todella haluat äänestää? Se on sallittua, se on demokraattista ja se vaikuttaa vain, jos riittävän moni äänestää samoin. Eli siis aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa ääni.
Kumpi on vastuullisempaa käyttäytymistä; nukkua vai äänestää ”tyhjää”?
Kumpi on vastuullisempaa käyttäytymistä; äänestää omasta mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-ehdokasta protestiksi vai äänestää ”tyhjää”?
Onko parempi luovuttaa lähes ainoan subjektiivisen valtaoikeutensa vai käyttää sitä? Mitä ei käytä, se viedään jossain vaiheessa varmasti.
Voisiko joku auttaa?
Voit joko äänestää tai jättää äänestämättä. Jos päätät nukkua, hyviä unia. Kuulut todennäköisesti suomalaisten enemmistöön.
Mutta jos päätät äänestää, voit joko äänestää numeroa tai jättää mitätöitävän äänen. Jos äänestät numeroa, hyvä on. Jos jätät mitätöitävän äänen kuulut todennäköisesti niitten suomalaisten enemmistöön, jotka äänestivät.
Jos äänestät numeroa sinun on vielä päätettävä, mitä numeroa. Jos valitset oikein saatat kuulua siihen enemmistöön, joka äänesti juuri tuota numeroa.
Olisiko päätöksenteko todella näin yksinkertaista? Taitaa olla.
Miksi niin moni meistä vierastaa ajatusta äänestää, mutta äänestää mitätöntä eli ”tyhjää”? Siis jos valittavissa ei ole ketään, jota todella haluat äänestää? Se on sallittua, se on demokraattista ja se vaikuttaa vain, jos riittävän moni äänestää samoin. Eli siis aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa ääni.
Kumpi on vastuullisempaa käyttäytymistä; nukkua vai äänestää ”tyhjää”?
Kumpi on vastuullisempaa käyttäytymistä; äänestää omasta mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-ehdokasta protestiksi vai äänestää ”tyhjää”?
Onko parempi luovuttaa lähes ainoan subjektiivisen valtaoikeutensa vai käyttää sitä? Mitä ei käytä, se viedään jossain vaiheessa varmasti.
Voisiko joku auttaa?
perjantai 8. toukokuuta 2009
Kirkkoveneellä Eurooppaan
Suomessa Eduskunnassa on kahdenlaisia puolueita. Vanhoja ja vielä vanhempia, 100 ja 50 vuotiaita. Kaikilla niillä on ollut mahdollisuutensa aina hallitusta myöden. Mikään menossa ei ole muuttunut paremmaksi siitä lähtien kun puolueet saivat ajettua läpi lain puoluetuesta muistaakseni vuonna 1968. Se irrotti kansalaiset kansanedustajista. Siitä lähtien on puolue-eliitin ote poliittisesta päätösvallasta jatkuvasti kasvanut. Viimeksi sitä taas sementoitiin lisää juuri voimaan tulevalla vaalirahoituslailla, joka pitkän päälle johtaa siihen, että maassa ei enää tule valittua edustajaksi ketään ilman puolue-eliitin siunausta. Rahat kun loppuvat.
Alhaiset äänestysprosentit pelaavat suoraan establishmentin pussiin. Pitkällä aikavälillä ne synnyttävät paineen, joka jossain vaiheessa räjähtää. "You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time. But you cannot fool all of the people all of the time."
Protesteja on yritetty vuosien mittaan monilla tavoin. V. Vennamo ja E. Poutiainen nostivat SMPn hetkeksi parrasvaloihin uskomattomalla vaalimenestyksellä. Protestiääniä tuli oikealta ja vasemmalta. Sekin mahdollisuus tuhraantui keskinäiseen kinasteluun ja myöhempään hallitusvastuuseen. Jo yksin se esimerkki osoittaa, että protestiäänet jollekin äänestäjän mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-henkilölle ei ole protesti ollenkaan. Se on valtakirja. Ja ne on tyritty monia, monia kertoja. "In a time of universal deceit - telling the truth is a revolutionary act." - George Orwell
Kirkkoveneilyä ei Suomen poliittisessa historiassa käsitykseni mukaan ole koskaan harrastettu vaaliaseena. Aivan ymmärrettävistä syistä. Niin kauan kuin ihmisillä on edes jonkinlainen usko demokraattiselta näyttävän päätöksenteon kansanvaltaisuudesta, ajatus mitätöitävän äänestyslipun voimasta tuntuu naivilta jopa epäjohdonmukaiselta. Se onkin käsitettävä viimeiseksi mahdollisuudeksi palauttaa kansanvalta kansalle. "Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable." - John F. Kennedy
Internet on ihana laite. Toki. Se muistaa ja avaa vaikuttamisen mahdollisuuksia, joita aiemmilla sukupolvilla ei juurikaan ole ollut. Mutta ne mahdollisuudet eivät tule hyväksi käytettyä netissä, seuraamalla. Ne ovat vähän kuin airot siinä Kirkkoveneessä. Mutta vaikka Herra airot antaa, itse täytyy soutaa.
Alhaiset äänestysprosentit pelaavat suoraan establishmentin pussiin. Pitkällä aikavälillä ne synnyttävät paineen, joka jossain vaiheessa räjähtää. "You can fool all of the people some of the time and some of the people all of the time. But you cannot fool all of the people all of the time."
Protesteja on yritetty vuosien mittaan monilla tavoin. V. Vennamo ja E. Poutiainen nostivat SMPn hetkeksi parrasvaloihin uskomattomalla vaalimenestyksellä. Protestiääniä tuli oikealta ja vasemmalta. Sekin mahdollisuus tuhraantui keskinäiseen kinasteluun ja myöhempään hallitusvastuuseen. Jo yksin se esimerkki osoittaa, että protestiäänet jollekin äänestäjän mielestä pili-pali-puolueen huu-haa-henkilölle ei ole protesti ollenkaan. Se on valtakirja. Ja ne on tyritty monia, monia kertoja. "In a time of universal deceit - telling the truth is a revolutionary act." - George Orwell
Kirkkoveneilyä ei Suomen poliittisessa historiassa käsitykseni mukaan ole koskaan harrastettu vaaliaseena. Aivan ymmärrettävistä syistä. Niin kauan kuin ihmisillä on edes jonkinlainen usko demokraattiselta näyttävän päätöksenteon kansanvaltaisuudesta, ajatus mitätöitävän äänestyslipun voimasta tuntuu naivilta jopa epäjohdonmukaiselta. Se onkin käsitettävä viimeiseksi mahdollisuudeksi palauttaa kansanvalta kansalle. "Those who make peaceful revolution impossible will make violent revolution inevitable." - John F. Kennedy
Internet on ihana laite. Toki. Se muistaa ja avaa vaikuttamisen mahdollisuuksia, joita aiemmilla sukupolvilla ei juurikaan ole ollut. Mutta ne mahdollisuudet eivät tule hyväksi käytettyä netissä, seuraamalla. Ne ovat vähän kuin airot siinä Kirkkoveneessä. Mutta vaikka Herra airot antaa, itse täytyy soutaa.
tiistai 5. toukokuuta 2009
KIRKKOVENE ON EU-PARLAMENTTIVAALIEN SUURIN VOITTAJA
Miltä tuntuisi yhtenä tämän vuoden keskeisimpänä politiikan uutisena nähdä otsikkona:
KIRKKOVENE ON EU-PARLAMENTTIVAALIEN SUURIN VOITTAJA,
osuus annetuista äänistä yli 10%?
Sinun pitää edistää KIRKKOVENEEN vaalivoittoa, koska:
Kirkkovene ei ole henkilö. Se on mielipide, kannanotto.
Kirkkovene ei ole epämiellyttävä tagi. Se on mitätöity äänestyslippu, millä tavalla tahansa.
Kirkkovene ei ole vaihtoehto henkilöille, jotka uskovat tietävänsä kuka tai ketkä heidän asiaansa valtuustossa edistävät. Se on vaihtoehto niille, jotka muuten nukkuisivat eli jättäisivät äänioikeutensa käyttämättä.
Kirkkovene ei ole demokratiamme vastainen. Se on osa demokratiaa ja kehotus niille, jotka eivät annetuista vaihtoehdoista sopivaa löydä, olemaan nukkumatta ja käymään äänestämässä.
Kirkkovene ei ole politiikan vastainen. Se on viesti puolueille, siitä miksi kansalaiset eivät vaivaudu äänestämään.
Kirkkovene ei ole edes puoluevastainen. Se on viesti puolueille siitä, että heidän täytyy muuttaa toimintatapansa. Muuten meidät hukka perii.
Kirkkovene on ainoa mahdollisuus vaikuttaa kaikkien puolueitten tapaan hoitaa asioitamme. Sitä ei voi yhden puolueen sisältä tehdä.
Kirkkovene on aktiivinen vaihtoehto. Se edellyttää tekemistä. Sinulta.
Ne ehdokkaat, joita äänestetään toimivat EU-parlamentissa joka tapauksessa päättäjinä. Eivätkä Kirkkoveneelle annetut äänet ole heiltä pois. Toivottavasti he ovat Kirkkoveneen vaalivoiton jälkeen entistä itsenäisempinä päättämässä ja vastuunsa kantamassa, suomalaisen demokratian parhaitten perinteitten mukaisesti.
Kirkkoveneellä ei EU-parlamentissa enää ääntä ole. Eikä pidä ollakaan. Mutta vaalivalvojaisissa, tai sen jälkeisenä päivänä, sillä on huomattavasti suurempi ääni kun yhdelläkään puolueella tai yksittäisellä valitulla mepillä on koskaan ollut.
Jos itse ymmärrät Kirkkoveneen merkityksen ja arvot ja haluat, että muutkin ne ymmärtävät, lähetä vaikka tämän sivun linkki ystävillesi, esimerkiksi sähköpostilla. Ja pyydä heitä lähettämään se myös edelleen, ystävilleen.
Istu siis kanssani Kirkkoveneeseen ja ala soutaa.
KIRKKOVENE ON EU-PARLAMENTTIVAALIEN SUURIN VOITTAJA,
osuus annetuista äänistä yli 10%?
Sinun pitää edistää KIRKKOVENEEN vaalivoittoa, koska:
Kirkkovene ei ole henkilö. Se on mielipide, kannanotto.
Kirkkovene ei ole epämiellyttävä tagi. Se on mitätöity äänestyslippu, millä tavalla tahansa.
Kirkkovene ei ole vaihtoehto henkilöille, jotka uskovat tietävänsä kuka tai ketkä heidän asiaansa valtuustossa edistävät. Se on vaihtoehto niille, jotka muuten nukkuisivat eli jättäisivät äänioikeutensa käyttämättä.
Kirkkovene ei ole demokratiamme vastainen. Se on osa demokratiaa ja kehotus niille, jotka eivät annetuista vaihtoehdoista sopivaa löydä, olemaan nukkumatta ja käymään äänestämässä.
Kirkkovene ei ole politiikan vastainen. Se on viesti puolueille, siitä miksi kansalaiset eivät vaivaudu äänestämään.
Kirkkovene ei ole edes puoluevastainen. Se on viesti puolueille siitä, että heidän täytyy muuttaa toimintatapansa. Muuten meidät hukka perii.
Kirkkovene on ainoa mahdollisuus vaikuttaa kaikkien puolueitten tapaan hoitaa asioitamme. Sitä ei voi yhden puolueen sisältä tehdä.
Kirkkovene on aktiivinen vaihtoehto. Se edellyttää tekemistä. Sinulta.
Ne ehdokkaat, joita äänestetään toimivat EU-parlamentissa joka tapauksessa päättäjinä. Eivätkä Kirkkoveneelle annetut äänet ole heiltä pois. Toivottavasti he ovat Kirkkoveneen vaalivoiton jälkeen entistä itsenäisempinä päättämässä ja vastuunsa kantamassa, suomalaisen demokratian parhaitten perinteitten mukaisesti.
Kirkkoveneellä ei EU-parlamentissa enää ääntä ole. Eikä pidä ollakaan. Mutta vaalivalvojaisissa, tai sen jälkeisenä päivänä, sillä on huomattavasti suurempi ääni kun yhdelläkään puolueella tai yksittäisellä valitulla mepillä on koskaan ollut.
Jos itse ymmärrät Kirkkoveneen merkityksen ja arvot ja haluat, että muutkin ne ymmärtävät, lähetä vaikka tämän sivun linkki ystävillesi, esimerkiksi sähköpostilla. Ja pyydä heitä lähettämään se myös edelleen, ystävilleen.
Istu siis kanssani Kirkkoveneeseen ja ala soutaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)